Ketjulaite viikinkipukuun

Viime keväänä ostin kaksi pukua, joista toinen on viikinkityylinen päällysmekko ja toinen tarkoitettu sen alle. En ole hyvä ompelemaan, joten tilasin puvut valmiina. Mutta halusin kuitenkin itse tehdä asuun viikinkiketjulaitteen. En halunnut jäljitellä mitään oikeaa löytöä vaan menin tässä ihan mielikuvitus ja estetiikka edellä.

Viikinkiajan kupurasoljet

Ihan ensin tein joululahjatilauksen kahdesta soikeasta kupurasoljesta ihan vain kuvan perusteella. Soljet tilattiin Saksasta (PeraPeris) ja yllätyin, kun huomasin, että solkien esikuvat ovat löytyneet Ahvenanmaan Saltvikistä eli yllättävän läheltä. Ja myöhemmin löysin vielä mahdollisesti juuri nuo alkuperäiset, tai ainakin samantapaiset, soljet Kansallismuseon näyttelystä.

Rautakauden lopun naisen korustoon kuului Suomessa kaksi solkea, joilla kiinnitettiin päällysmekko. Solkiin kiinnitettiin ketjunkannattimilla tai ketjunjakajilla ketjuja, joista roikkui riipuksia tai pieniä tarvekaluja. Näiden kahden soljen välissä oli usein vielä yksi solki kuten yllä olevan kuvan nk. tasavartinen solki.

Lintusolki

Ihastuin lintusolkeen, jonka löysin samasta paikasta kuin kupurasoljet, ja halusin sen keskussoljeksi. Soljen esikuva on peräisin Skånesta, Uppåkrasta. Täältä löytyy kuva samanlaisesta alkuperäisestä soljesta.

Uppåkra oli rautakaudella merkittävä uskonnollinen ja poliittinen keskuspaikka. Sieltä löytyi 130 samanlaista lintusolkea kuin omani, jotka oli ehkä ryöstetty joko eläviltä tai kuolleilta ja tarkoittu sulatettaviksi ja uudelleen käytettäviksi. Tai sitten Uppåkrassa on ollut solkien valmistuspaikka. Sulatusmuotteja ei kuitenkaan ole löydetty.

Soljet olivat korkeatasoisia ja kupariseoksesta valmistettuja. Osa oli koristeltu hopealla, kullalla ja (jalo)kivillä. Joskus myös toisella puolella oli nauhakoristelua tai miehen kasvot. Miehen kasvot voivat olla myös etupuolella kuten yllä olevassa kuvassa. Lintujen takapuolella oli jäänteitä kiinnitysneuloista, mutta joskus pyrstössä oli lävistys, joten näitä on ehkä käytetty myös riipuksina.

Uppåkran lisäksi samanlaisia lintusolkia on löydetty hajalöytöinä sekä hautalöytöinä Etelä-Skandinaviasta ja Öölannista. Tanskan Bornholmin saarelta, joka sijaitsee Ruotsin eteläpuolella, tällaisia solkia on naisten haudoista korulaitteiden osina yksittäin tai pareina. Soljet on ajoitettu 600-luvulle.

Usein solkien lintu on tulkittu korpiksi, Odinin korpiksi Huginn tai Muninn. Silloin soljissa olevat kasvot saattaisivat kuulua Odinille. On myös esitetty, että lintu esittäisi petolintua kuten haukkaa. Samanaikaisissa hautalöydöissä on haukkojen jäänteitä. Korppeja haudoista sen sijaan ei ole niinkään löydetty. Kirjallisten lähteiden mukaan ainakin Manner-Euroopassa ylimystö harrasti petolintujen avulla metsästystä. Itse pidän ajatuksesta, että lintu olisi korppi, koska pidän kovasti varislinnuista.

Ketjunjakajat ja helminauhat

Ketjunjakajat

Ketjunkantajat tai -jakajat, jotka kannattelevat ketjuja solkien alapuolella, tein itse kuparilangasta. Rautakaudella tämäntyyppisiä ketjunjakajia on tehty metallilangasta, mutta myös valamalla.

Helmet

Päähelminauhaan valitsin keskushelmeksi suuren vihreän lasihelmen. Muut helmet ovat lasin lisäksi savea ja Baltian meripihkaa. Toisessa nauhassa on pelkkiä lasihelmiä ja ne on pujoteltu hamppunauhaan.

Viikinkiajalla käytettiin niin lasi- kuin kivihelmiäkin koruissa. Varmastikin helmiä tehtiin myös muista materiaaleista kuten luusta, puusta ja savesta, mutta nämä eivät säily hyvin eivätkä olleet niin arvostettuja. Hautoihin laitettiin vainajan mukaan vain hienoimmat korut.

Lasihelmiä saatettiin tuoda valmiina Aasiasta asti mutta niitä valmistettiin myös täällä pohjoisessa tuodusta raaka-aineesta. Esimerkiksi Vanhasta Uppsalasta on löydetty helmipajan jälkiä.

Riipukset

Ketjuihin oli tapana riipustaa amuletteja sekä tarve-esineitä kuten saksia, avaimia, neulakoteloita, korvalusikoita (mahdollisesti korvien putsaamiseen) ja joskus jopa veitsiä. Itse päätin mennä kevyellä linjalla ja kiinnittää ketjuihin vain riipuksia. Avain on kyllä vielä toivelistalla.

Valkyria-riipus

Ostin tämän riipuksen Vanhan Uppsalan museosta. Yksi tällainen on myös löytynyt Vanhasta Uppsalasta, naisen haudasta. Tällaisten riipusten on tulkittu esittävän valkyriaa, mutta se voi edustaa myös jotain muuta naishahmoa kuten jotain jumalatarta.

Valkyrioista kerrotaan saagoissa. He olivat naispuolisia aseistettuja jumalolentoja, jotka valitsivat taistelussa kaatuneiden joukosta soturit, jotka pääsivät Valhallaan, Odinin kaatuneiden saliin.

Valkyrioiden kerrotaan taistelun jälkeen kutovan kangasta kaatuneiden sotureiden sisäelimistä, ihmispäät kangaspuiden painoina. Valkyrioilla saattoi olla niinkin hurjia nimiä kuin Hampaiden teroittaja, Tappaja, Taistelukutoja ja Kilpikaapija.

Riipuksen naisella on kädessään sarvi. Kyseessä saattaa olla Valkyria, joka tarjoaa juomaa ja toivottaa kuolleet taistelijat tervetulleeksi Valhallaan. Tällaisia kohtauksia kuvataan kuvakivissä. Näitä riipuksia on löydetty vain rikkaista naisten haudoista, ts. yläluokan haudoista.

Freija-riipus

Toinen riipus on nk. Freija-riipus, jonka siis on tulkittu esittävän jumalatar Freijaa. Freija on eroottinenkin hedelmällisyyden jumala, jonka puoleen saattoi kääntyä raskauden ja synnytyksen yhteydessä. Hän tuntee elämän ja kuoleman taiat, ja opettaa ennustustaikoja muillekin jumalille.

Toisaalta Freija on myös taistelun jumala ja valkyrioiden päällikkö. Hän kulkee kissojen vetämissä vaunuissa ja pukeutuu kissannahkaan. Ruotsin ja Saksan sanat rouvalle tulevat Freijan nimestä.

Eläinornamentiikkariipus

Tämäkin oman viikinkiketjulaitteeni helminauhaan pujottamani pyöreä riipus, kuten kaksi edellistä, on Vanhan Uppsalan museosta. En ihan saa tästä selvää, mitä se esittää. Veikkaan kuitenkin, että se edustaa jotain eläinornamentiikkatyyliä, jossa eläinhahmot tarttuvat riipuksen reunoihin.

Muut riipukset

Näiden kolmen riipuksen lisäksi kiinnitin ketjuihin kaurisimpukan, jollaisia käytettiin koruissa rautakaudellakin. Niitä tuotiin Intianmereltä nähtävästi viikinkiretkien mukana. Täällä varakkaat naiset sitten käyttivät niitä riipuksina. Välimerellä kaurisimpukoita pidettiin hedelmällisyyssymboleina, joten ehkä niin täälläkin. Tai sitten niillä saattoi olla jokin muu merkitys.

Viimeisenä riipuksena on kuparilangasta itse tehty kolmoisspiraali, jonka ajattelin kyllä korvata vielä avaimella kunhan saan sellaisen hankittua.

Ehdin kesän aikana käyttää tätä ketjulaitetta vain pari kertaa mm. Hämeenlinnan keskiaikapäivillä, mutta eiköhän tilaisuuksia vielä tule lisää. Lintusoljesta pidän tosi paljon ja sitä on tullut käytettyä tavallistenkin vaatteiden kanssa.

Lukemista:

We call them Vikings. Ed. Gunnar Andersson. 2016.
Vikings, life and legend. Gareth Williams, Peter Pentz, Matthias Wemhoff. 2014.
The mania of the time. Falconry and bird brooches at Uppåkra and beyond. Kristina Jennbert. 2007
Exploring the world of the Vikings (Matka viikinkien maailmaan). Richard Hall. 2007