Meripihka

Kreikkalaisen mytologian mukaan meripihka oli auringonjumala Helioksen vaimon ja tyttärien kyyneleitä, jotka kovettuivat auringon vaikutuksesta ja muuttuivat meripihkaksi. Ensimmäisellä vuosisadalla jaa. elänyt roomalainen kirjailija Plinius kutsui meripihkaa kultaiseksi palavaksi kiveksi, joka voi suojella omistajaansa pahalta silmältä. Meripihka onkin yhdistetty aurinkoon ja elämään, ja sillä on uskottu olevan parantavia ominaisuuksia.

Meripihkaa käytettiin Suomessa jo kivikaudella amuletteina tai ihmisen ja eläimen muotoisina pienoisveistoksina. Meripihkariipuksia laitettiin vainajien mukaan hautaan ja ihmiskasvoisia riipuksia on löydetty myös kalliomaalausten edustalta. Suomesta on löytynyt seitsemän myöhäiseen kivikauteen ajoitettua meripihkapääriipusta. Kolme näistä on löydetty Astuvansalmen (Mikkeli) kalliomaalauksen yhteydestä. Muut ovat asuinpaikoilta. Näiden meripihkaveistosten on uskottu esittävän jotain jumaluutta. Melkein kaikki veistokset esittävät kasvoja edestä päin, yhdessä kasvot kuvataan sivulta päin. Riipuksia pidettiin kaulassa ylösalaisin, jotta käyttäjä saattoi nähdä kasvot oikein päin ottaessaan riipuksen käteensä. Meripihka tuotiin Baltiasta joko valmiina esineinä tai raaka-aineena. Suomesta on löydetty myös pronssikaudelle ajoitettu meripihkariipus, ja rautakaudella meripihkaa käytettiin helminauhojen osana.

 

Amber_bead_with_ogham_inscription
Meripihkahelmi, jossa on Ogham-kirjoitusta, Ennis, County Clare, Irlanti 400-600-luvulta (British Museum). Kuva BabelStone. Wikimedia Commons.

Vuorikristalli/Kvartsi

Roomalaisen luonnontieteilijä, Plinius vanhemman (23 – 79 jaa.) mukaan vuorikristalli oli pitkien aikojen kuluessa kivettynyttä jäätä. Hän perusti oletuksen siihen että vuorikristallia saattoi löytää Alpeilta, mutta tulivuorten yhteydessä sitä ei ollut. Tähän uskottiin aina 1600-luvulle asti. Sana kristalli tulee kreikankielisestä sanasta, joka tarkoittaa jäätä.

Vuorikristallia on käytetty varsinkin Euroopassa ja Lähi-Idässä jo antiikin ajoista lähtien koruissa ja veistoksissa. Sitä on löydetty Euroopassa käytävähaudoista esimerkiksi Irlannista (Newgrange). Kvartsin iirinkielinen sana grian cloch tarkoittaa auringon kiveä.

Kvartsilla oli todennäköisesti mytologista merkitystä. Ainakin keltit uskoivat, että oli terveydelle hyväksi juoda vettä, jossa oli kvartsin palasia. Kvartsia on myös laitettu hautoihin vainajan mukaan. Nykyäänkin vuorikristallilla uskotaan olevan parantavia vaikutuksia, ja että sillä on kyky puhdistaa mieltä.

Suomessa vuorikristallia on löydetty esimerkiksi Euran Honkilahden Munasaaren kivikautiselta asuinpaikalta (myös savukvartsia), ja sitä käytettiin myös koruissa rautakaudella, esim. Lempäälän kirkon kaivauksissa on löytynyt hopeakehyksinen vuorikristalliriipus. Kvartsia käytettiin yleisesti työkaluissa kivikaudella, ja työkalujen valmistamisessa syntyneet kvartsi-iskokset ovat yleinen löytö kivikautisilla asuinpaikoilla.

Tallenna