Koruissa käytettyjä riimutekstejä

Alu - omistautuminen, hyvää onnea tuottava sana

Sana on todennäköisesti alunperin peräisin etruskeilta, mutta se on myöhemmin, pohjoisessa voinut saada erilaisen merkityksen. Etruskien uhriesineiden yhteydessä sana on tarkoittanut omistautumista, vihkimistä. Nämä uhriesineet on omistettu kirjoituksen julmalatterelle, Reitialle.

Norjasta on riimukivi, jossa esiintyy sana "Alu". Kivi on alunperin ollut pystytettynä hautakumpualueella. Alu saattaa siten liittyä kuoleman rituaaleihin. Hautoihin on usein laitettu juoma-astioita ja on arveltu, että sana "Alu" on voinut korvata puuttuvan juoma-astian. Olutmaljoja oli tapana juoda myös hautajaisissa. Erään teorian mukaan olut on voinut liittyä myös jonkinmoiseen ekstaattiseen tilaan, jossa henkilö saattoi oluen juomisen jälkeen saada yhteyden jumaliin ja henkiin. Ylipäätään sanan kirjoittamista on voitu pitää jonkinlaisena maagisena toimena.

Riimuteksti "Alu" esiintyy amuleteissa, brakteaateissa (linkki engl.) samaan tapaan kuin esim. hakaristi, niin usein, että se on todennäköisesti ollut maaginen, onnea tuottava sana.

Runic inscription on a bracteate - Riimukirjoitusta brakteaatissa
Funenista, Tanskasta löytynyt brakteaatti, jossa riimukirjoitusta. KuvaBloodofox (Own work) via Wikimedia Commons

Tallenna

Tallenna

Frifridil duft mik - Suloinen rakastettu, halua/himoitse minua!

Riimuteksti on peräisin hopeisesta pyöryläsoljesta Bülachista, Sveitsistä, ja se on ajoitettu 500-luvun lopulle. Solki löytyi alemannihaudasta, joka kuului aikuiselle naiselle.

 

Runic inscription of Bülach brooch - Riimukirjoitusta Bülachin soljessa
Piirros Bülachin soljen kirjoituksesta. Kuva Varoon Arya, Wikimedia Commons

Tallenna

Birlnioelk - Karhu ja hirvi

Riimuteksti "karhu ja hirvi" löytyi alunperin hopeoidusta jousisoljesta Baijerista, Saksasta. Solki on ajoitettu 500-luvun puoliväliin. Karhulla ja hirvellä on todennäköisesti ollut myyttinen merkitys tässä.

Suomalaisessakin muinaisuskonnossa karhu on ollut pyhä eläin, jumala ja ihmissuvun kantaisä, jolla oli suhde kantaäidin kanssa. Tästä suhteesta ihmissuku sai voimansa. Karhunpeijaisissa, jotka saatettiin naamioida hääjuhlaksi, tapetun karhun sielu lähetettiin takaisin taivaalle, missä se oli syntynyt:

"Ei ohto olilla synny,
eikä riihiruumenilla;
tuoll' on Ohto syntynynnä,
harvakarva kasvanunna,
luona kuun, tykönä päivän,
otavaisen olkapäillä,
seitsentähtisen selällä,
Ukko kultainen kuningas,
mies on vanha taivahinen."

Tacitus (roomalainen historioitsija 1.vuosisadalla) mainitsee kaksi heimoa Suomen alueelta, joiden nimet saattavat tarkoittaa karhua ja hirveä. Toinen heimo on asuttanut ehkä Karjalaa ja pitänyt karhua toteemieläimenään. Toinen heimo olisi taas asunut Hämeessä ja sen toteemieläin olisi ollut hirvi. Suomesta löydettyjen kivikautisten esineiden joukossa on myös erittäin taidokkaasti tehtyjä hirven- ja karhunpäisiä esineitä. Kalliomaalauksissa on paljon hirven kuvia, mutta ei tietääkseni yhtäkään karhun kuvaa. Törmäsin sattumalta vieläpä Pohjois-Karjalassa sijaitsevaan Karhunpää -nimiseen kylään, missä on ollut myös kivikautinen asuinpaikka.

Animal decorated fibula from Bavaria - Eläinkoristeinen solki Baijerista
Solki Baijerista, Saksasta. Kuva Bullenwächter, Wikimedia Commons.

Tallenna

Tallenna

Gagoga, maga, mēdu - huuto, vahva, palkkio

Alkuperäinen riimuteksti löytyi Englannista, Suffolkista, riipuksesta, jossa oli teksti "Gagoga, maga, mēdu" (huuto/karjaisu, vahva, palkkio). Amuletin tarkoitus on ehkä ollut sotilaallinen ja tehdä kantaja voimakkaammaksi.

Gibu auja - Tuon hyvää onnea

Gibu auj(/n)a tarkoittaa "Tuon hyvää onnea". Riimuteksti on löydetty 400-500-luvun riipuksesta, Tanskasta. Koko riipuksen alkuperäinen teksti on käännettynä suomeksi: "Hariuhaksi minua kutsutaan, varovaiseksi (Danger-wise). Tuon hyvää onnea." Tekstin perässä oli vielä kuusen näköinen merkki, kolminkertainen tiwaz, maaginen voimamerkki, joka vahvistaa amuletin voimaa, tai on rukous Tyrille, taivaan jumalalle.

Runic inscription on Zeeland bracteate - Seelannin brakteaatin riimukirjoitus
Tanskan Seelannista löytynyt brakteaatti. Kuva Wikimedia Commons.

Tallenna

Tallenna

Lá - Suojelu

Riimuteksti "Hurn hiartaR, lá, AussaR" (Hart's horn, protection, Aussar eli Hartin sarvi, suojelu, Aussar) on ajoitettu 1000-luvulle ja löydetty Dublinista, Irlannista. Se oli kaiverrettu hirvieläimen sarvenpalaan.

Leub - Rakkaus

Riimuteksti "Rakkaus", "Leub" on alunperin naisen haudasta löytyneestä soljesta. Solki löytyi Saksasta vuonna 1882, mutta se varastettiin ja sulatettiin. Solki on ajoitettu 500-600-luvulle. Sana leub, leuba tai leubo on löydetty useista muistakin esineistä. Tällaisten amulettien tarkoitus on voinut olla rakkauden tai rakastajan pitäminen tai saaminen amuletin omistajalle. Joissain yhteyksissä tämäntyyppisillä teksteillä on voinut olla kristillinenkin merkitys.

Omnia vincit amor - Rakkaus voittaa kaiken

Rakkaus voittaa kaiken - teksti on alunperin peräisin Bryggenistä, Bergenin vanhasta satamasta, Norjasta. Se oli kirjoitettu tikkuun, joka on ajoitettu vuoteen 1248. Tikkuun oli kirjoitettu muinaisnorjalla rakkausruno, joka päättyi Vergiliuksen sanoihin "Omnia vincit amor; et nos cedamus amori". Runon alku on tulkittu näin englanniksi: "Early my love was turned towards the fair, dangerous woman; the gold-adorned woman has taken hold of the warrior". Kuva

Segun ja (w)unja - siunaus ja ilo

Riimutekstit Segun ja (w)unja löytyivät kahdesta soljesta Unkarista. Alkuperäisissä teksteissä oli mukana ensin naisen nimi: Godahi(l)d (w)unja eli Godahild, ilo (Godahild, joy), ja Arsiboda segun eli Arsiboda, siunausta (Arsiboda, blessing). Solkien tarkoituksena oli todennäköisesti tuoda kantajalleen iloa ja siunausta. Soljet on ajoitettu 500-luvun puoleenväliin ja ovat todennäköisesti germaaniheimo, Langobardien käsityötä. Langobardit asuivat siihen aikaan Unkarin alueella ja myöhemmin valloittivat Italian Lombardian. Vaikka tuo "siunausta" saattaa kuulostaa kristityltä, niin sitä nämä tekstit eivät välttämättä kuitenkaan alunperin ole.