Yleistä riimuista
Riimut ovat muinaisgermaaninen kirjoitusjärjestelmä. Riimuja käytettiin Skandinaviassa, Manner-Euroopassa ja Britanniassa. Vanhin tunnettu riimukirjoitus on Tanskan Vimosesta sarvikammasta, joka on ajoitettu noin vuoteen 160 jaa. Riimujen synnyn alkuperästä ei ole tarkkaa tietoa, mutta niissä näkyy vaikuitteita latinalaisista ja kreikkalaisista kirjainjärjestelmistä. Vaikka riimuja on käytetty ympäri Eurooppaa, pisimpään ne olivat käytössä Skandinaviassa. Skandinaviassa riimuja käytettiin vielä keskiajalla ja paikoin jopa 1800-luvullakin. Muualla niiden käyttö loppui kristinuskon leviämisen myötä jo 700-luvulla jaa.
Riimuaakkosten nimi Futhark tulee aakkosten ensimmäisistä merkeistä. Vanhempaan skandinaaviseen Futharkiin kuului 24 merkkiä, jotka vähenivät myöhemmin kuuteentoista merkkiin (nuorempi Futhark). Nuoremmassa Futharkissa on samoilla merkeillä useampia äänteitä. Suurin osa löydetyistä riimukirjoituksista on kirjoitettu myöhäisemmällä merkistöllä, ja ne ajoittuvat viikinkiaikaan tai sitä myöhäisemmiksi noin 800-1250 jaa., suurin osa välille 1000-1250 jaa.
Parhaiten riimukirjoitukset ovat säilyneet suurissa riimukivissä, joita on löydetty pääasiassa Skandinaviasta. Kivet ovat yleensä vainajien muistokiviä, ja niitä on pystytetty kansainvaellusajalta ja viikinkiajalle (400-1000 jaa.). Riimujen lisäksi kivissä voi olla kuva-aiheita, eläinornamentiikkaa, ja myöhäisissä kivissä myös kristillisiä symboleja. Tekstit on usein hakattu kiemurtelevan käärmekuvion sisään.
Vanhemman Futharkin riimut
f Fehu – karja, vauraus, rikkaus
– u Uruz, urox – härkä, haaste, koetus
– th thurisaz – jättiläinen, piikki, sekasorto
– a Ansuz – jumala, suu, Odin, kommunikaatio
– r raidō – vaunut, pyörä, ratsastus, liike, matka
– k kaunan, kenaz – soihtu, valo, valaistuminen, oppiminen
– g gebō – lahja, vastavuoroisuus, uhraaminen
– w wunjō – ilo, mielihyvä, onnellisuus, täyttymys
– h hagalaz – rakeet, ikävät tapahtumat, häiriö, muutos
– n naudiz – tarve, kohtalo, päämäärä, kärsimys, kyvyttömyys toimia
ᛁ – i īsaz – jää, vaara, kylmyys
– j jāran, jera – vuosi, sadonkoruu, kasvukausi, hedelmällisyys
– ï ïwaz, eihwaz – marjakuusi, siirtyminen, kuolema, portti
– p perqō, pertho – pelinappula?, pelaaminen, juhliminen
– z algiz – hirvi, sarakasvi, suojelu, puolustus
– s sōwilō, sowulo – aurinko, sisäinen valo, kasvu, kukoistus, valaistuminen, henkinen voima
– t tīwaz- Tyr, taivaanjumala, taistelu, kunnia, rohkeus
– b berkanan – koivu, syntymä, uusi alku, hedelmälllisyys, raskaus
– e ehwaz – hevonen, liikkuvuus, matkustaminen, kumppanuus
– m mannaz – mies, ihmisyys, kyky, luovuus
– l laguz – järvi, vesi, matka vesitse, henkinen syvyys
– (i)ng ingwaz, inguz – Ing, hedelmällisyyden jumala, seksuaalisuus, esivanhemmat
– d dagaz – päivä, siunaus, valaistuminen, auringonsäteet
– o ōthalan, othila – perintö, omistukset, esivanhempien sali, koti