Raaseporin linna ja sen kolme naista

Raaseporin linnanraunio on lempilinnani Suomen linnoista. Se on ollut käytössä niin lyhyen aikaa, ettei mitään kovin uusia osia ole rakennettu ja entisöintikin on tehty maltillisesti. Pyöreä torni on kuitenkin ollut alunperin kapeampi ja sirompi kuin 1800-luvulla restauroitu nykyinen torni. Raunioilla kävellessä voi melkein kuvitella menneisyyden aaveiden liikkuvan siellä hämärän tultua. Ympäristökin on rauhallinen eikä täyteen rakennettu. Raaseporin linna on oikeastaan oma kotiseutulinnani koska asun Espoossa ja kesäpaikka taas on Raaseporin linnan vanhan hallintoalueen länsipäässä. Sukujuuriakin löytyy siitä välistä.

Raaseporin linnan historiaan liittyy kolme naista: Kristiina Abrahamintytär, Katariina Viffert ja Katariina Nipertz. Tosin yksi näistä naisista ei kai edes ehtinyt jalallaan astua linnaan. Ja tietenkin Raaseporin historiassa oli paljon enemmänkin naisia, mutta kun historialliset tiedot miehistäkin tuolta ajalta ovat harvassa niin naisiin liittyvät ovat sitäkin harvinaisempia.

Rakastajatar, vaimo, leski… Naiset määriteltiin keskiajalla yleensä miesten kautta. Näiden Raaseporinkin aatelisnaisten tiedot löytyvät heidän aviomiestensä kautta, eikä tietoja ole paljon. Leskeksi jäätyään naisenkin oli sentään mahdollista toimia itsenäisesti.

Raaseporin linna ja sen perustaminen

Ruotsin kruunu ja Bo Joninpoika Gripp perustivat Raaseporin linnan 1370-luvulla puolustuksellisesti hyvälle paikalle nykyiseen Raaseporin kaupunkiin. Paikka sijaitsi tuolloin kalliolla sisäsaaristossa, mutta nykyään linna on kuivalla maalla. Vieressä kulkee surkastunut mutta kaunis Raaseporinjoki.

Gotlanti oli 1300-luvulla ruotsalainen kaupan keskus, mutta tanskalaiset valloittivat sen 1361 ja Itämeren kauppa keskittyi tämän jälkeen Tallinnaan. Raaseporin linna perustettiin todennäköisesti Tallinnan vastapainoksi Suomenlahdelle. Linnan oli syytä olla hyvin puolustettavissa sillä Itämerellä oli sotaisaa ja siellä liikkui tuolloin myös vaarallisia merirosvoja.

Raasepori oli myös Länsi-Uudenmaan alueen hallinnollinen keskus, jonka läntisin pitäjä oli Tenhola ja itäisin Espoo. Linna oli suurimman osan ajasta yksinkertainen hallinnollinen keskus, mutta välillä siellä vietettiin jopa kuninkaallista hovielämää.

Jonkin aikaa perustajan, Bo Joninpojan, kuoleman jälkeen linna päätyi saksalaisten haltuun muutamaksi vuosikymmeneksi 1400-luvun alussa. Vuosisadan puolessa välissä linna koki kukoistuksen kolme vuosikymmentä. Kaarle Knuutinpoika Bonde oli saanut koko Suomen alueen läänityksekseen vuonna 1439.

Jatkuvien valtaistuinpelien ja keinotteluiden aikakaudella Kaarle oli Ruotsin kuninkaana kolme eri kertaa. Joutuessaan luopumaan kruunusta toisen kerran Kaarle sai edelleen kutsua itseään kuninkaaksi ja valitsi asuinpaikakseen Raaseporin. Kaksi vuotta 1465-67 linnassa pidettiin siis kuninkaallista hovia. Todennäköisesti juuri Kaarle rakennutti linnaan asuinsiivet, jotka sijaitsivat linnan itä- ja länsipuolilla.

Kristiina Abrahamintytär

Kaarle oli linnaan muuttaessaan leski ja siellä asuessaan hän tapasi parikymmentä vuotta nuoremman Kristiina Abrahamintyttären. Kristiina oli syntynyt 1432 ehkä Raaseporin läntisen kihlakunnan tuomarin Abraham Perinpojan tyttäreksi. Tämä Raaseporin ruusuksi kutsuttu suomalaisnainen ryhtyi suhteeseen kuninkaan kanssa. He saivat kaksi lasta, Karlin ja Annan.

Kun Kaarle 1467 kutsuttiin kolmannen kerran kuninkaaksi, Kristiina lähti lasten kanssa Kaarlen mukaan Tukholmaan kuninkaallisen rakastajattaren roolissa. Kaarle kuoli vuonna 1470, mutta muutama viikko sitä ennen hän ehti mennä naimisiin Kristiinan kanssa. Niin Kristiinasta tuli Ruotsin kuningatar muutamaksi viikoksi. Ennen kuolemaansa Kaarle ehti muuttaa testamenttiaan Kristiinan ja Karlin hyväksi. Avioliittoa ei yleisesti hyväksytty ja Kaarlen kuoleman jälkeen Sten Sture otti vallan ja ohitti Kaarlen tahdon. Myöhemmin Karl onnistui kuitenkin saamaan perintönsä irtaimiston osalta.Kristiinasta ei ole lähteissä enää juuri mainintoja tämän jälkeen. Hän kuoli vuonna 1492 59-60 vuoden iässä. Kristina oli Kaarina Maununtyttären (1568) ohella ainoa kuninkaan rakastajatar Ruotsissa josta tuli kuningatar.

Katarina Jönsintytär Viffert

Kun Kaarle 1467 palasi Tukholmaan kuninkaaksi Raaseporin sai läänityksekseen tanskalainen Lars Axelinpoika Tott. Larsin vaimon, Katarina Jönsintytär Viffertin oli tarkoitus matkustaa Raaseporiin suurella Hanneke Vrome-nimisen kapteenin laivalla. Laiva lähti Lyypekistä marraskuun 11. päivän jälkeen 1468 lastinaan suuret määrät kangasta, hunajaa ja 10 000 kultaguldenia rahaa. Ihmisiä laivalla oli 180-20 henkeä. Lähtöä oli siirretty myöhäiseen syksyyn, koska Itämerellä riehuivat tuohon aikaan Vitaaliveljien merirosvoporukka ja Ruotsi oli sodassa tanskalaisten kanssa. Toivottiin, että merirosvot ja tanskalaiset olisivat jo siirtäneet laivansa talviteloille. Samasta syystä laivat kulkivat ryhmissä ja mukana oli sotilaita puolustusta varten. Katarina astui poikansa kanssa laivan kyytiin Tukholmasta.

Kolmen laivan ryhmästä yksi jäi Tukholmaan ja kaksi jatkoi matkaansa. Merirosvoja matkalla ei kohdattu, mutta syysmyrsky nousi, kun laivat olivat jo ehtineet lähelle Tallinnaa. Hanneke Vrome ajautui kovassa tuulessa Jussarön lähelle Suomen rannikolle, missä laiva kaatui ja upposi nopeasti vieden mukanaan lastinsa ja ihmiset. Kukaan ei selviytynyt haaksirikosta.Onnettomuus järkytti suuresti Itämeren piirissä aivan kuten samaa reittiä kulkeneen Estonian uppoaminen 500 vuotta myöhemmin. Seuraavana vuonna Lars Akselinpoika lähti etsimään uppoamispaikkaa ja löysikin sen. Osa lastistakin saatiin nostettua. Karjaalla rakenteilla ollut kirkko omistettiin pyhälle Katariinalle ja Lyypekkiin rakennettiin muistomerkki hukkuneille.

Katariina Erikintytär Nipertz

Jäätyään leskeksi Lars Akselinpoika meni uudelleen naimisiin toisen Katariinan kanssa, Katariina Erikintytär Nipertzin kanssa. Katariina oli ruotsalainen aatelisnainen ja liitto oli myös hänelle toinen. He saivat kaksi tytärtä. Larsin kuoltua vuonna 1483 Katariina hallitsi Raaseporin linnaa ja lääniä vuoteen 1487 asti. Tuona vuonna Sten Sture päätti hyökätä Raaseporiin. Katariina puolusti linnaa usean viikon ajan kunnes luovutti linnan Sten Sturelle. Hän kuoli tietääkseni samana vuonna, noin 50-vuotiaana. Katariina oli ainoa Raaseporin linnaa hallinnut nainen.

Linnan loppuvaiheet

Sten Sturen jälkeen linna siirtyi tanskalaisille veristen valtataisteluiden myötä ja linnan vieressä olevalla kukkulalla pari miestä menetti päänsäkin. 1520-luvulla Kustaa Vaasan kannattajat valloittivat linnan takaisin tanskalaisilta. Linna oli kuitenkin vaurioitunut pahasti ja vaikka sitä aluksi yritettiin kunnostaa Kustaa Vaasa päätti lopulta hylätä sen. Maankohoamisen vuoksi linnan sijaintikaan ei ollut enää edullinen. Raaseporin korvaajiksi perustettiin Helsinki ja Tammisaari.

Raaseporin linna sai olla rauhassa ja metsittyä kolmisensataa vuotta, kunnes siitä kiinnostuttiin uudelleen ja sitä alettiin kunnostaa. Nykyään linna on kunnostettu niin pitkälle kuin on mahdollista.

Tammisaaren museossa on tällä hetkellä näyttely Raaseporin linnan historiasta. Näyttely on avoinna tammikuun loppuun asti. En ole itsekään siellä käynyt, mutta vielä ehtii.

Lähteitä:

Suomen keskiaikaiset linnat, C.J.Gardberg, P.O. Welin

https://www.luontoon.fi/raasepori/historia

Suomalaissukeltaja uskoo löytäneensä vuonna 1468 uponneen aarrelaivan

https://en.wikipedia.org/wiki/Christina_Abrahamsdotter

Myrsku nieli aarrelaivan ja Raaseporin linnanrouvan, Tiede-lehti, 2009:11, s. 16-21