Pohjoisen historian, metsien ja auringon innoittama

Korut

Löysin korujen tekemisen vuonna 2010. Aloitin harrastuksen hopeasormuskurssilla. Vasta sen jälkeen alkoi helmien haaliminen, ja niitä tosiaan onkin kertynyt: aluksi ihan tavallisia perushelmiä, viimeaikoina enemmänkin tarkasti valittuja yksilöitä, joissa on jotain erityistä. Tuon ensimmäisen kurssin jälkeen olen osallistunut usealle hopeakorukursille, ja viimeaikoina myös keramiikkakursseille.

Korujeni metalliksi valikoitui hopeakorukursseista huolimatta kuitenkin kupari, koska sitä on helpompi etsata ja käsitellä eri väreillä. Siihen saa helpommin ”muinaisuuden kosketuksen”. Teen itse suurimman osa korunosista juuri kuparista, tai sitten kupari/pronssisavesta tai savesta. Käytän koruissani vain luonnonmateriaaleja: kivihelmiä, lasia, luuta, puuta, nahkaa, hamppua jne.

Yleensä lisään jokaiseen koruun jonkin historiallisen symbolin, tekstin tai kuva-aiheen. Kuva-aiheita ovat kuvat suomalaisista kalliomaalauksista, symboleita muinaiset aurinkosymbolit, riimut ja ogham-kirjaimet. Tekstit ovat riimutekstejä, jotka ovat peräisin jostain oikeasta arkeologisesta löydöstä.

Historia

Niin kauan kuin muistan ovat historia, vanhat asiat ja esineet kiinnostaneet ja vetäneet minua puoleensa: oman suvun historia, vanhat valokuvat, muinainen Egypti, maasta löytyneet esineet. Menneisyys innosti siinä määrin, että lähdin jopa opiskelemaan arkeologiaa. Koruihini innoitus tulee lähinnä Pohjois-Euroopan esihistoriasta. Toinen intohimoni on ollut piirtäminen ja maalaaminen, jotka tosin nyt ovat jääneet taka-alalle korujen viedessä kaiken luovan energian.

solar crosses - aurinkoristi
Aurinkopyöriä tekeillä
Bronze Age cairn - Pronsikautinen röykkiö
Pronssikautisella röykkiöllä
Metsä

Olen kotoisin Etelä-Suomesta. Lapsuudessani kotini vieressä oli pieni metsä. Vaikka pieni olikin, metsä oli ehtymätön seikkailujen lähde: sieltä löytyi aarteita ja siellä oli myös ”intiaanin hauta”. Pienestä tytöstä metsä tuntui suurelta. Kuulemani sadutkin, joita on ehkä kerrottu jopa pronssikaudelta lähtien, tapahtuivat mielessäni tuossa metsässä. Enää tuota pientä metsää ei ole, mutta rakkaus metsiä ja puita kohtaan on kulkenut mukanani. Metsät tuntuvat myyttisiltä ja salaperäisiltä, ja samaan aikaan hiljaisilta turvapaikoilta. Suomalaisille metsät ovat muinoinkin olleet pakopaikkoja, pyhiä paikkoja ja jumalien ja henkiolentojen asuinsijoja. Ehkäpä jotain tuosta kulkee mukanamme vielä tänäkin päivänä.

Aurinko

Joka kevät, kevätpäivän tasauksen jälkeen, kun luonto herää ja syntyy uudelleen, tuntuu kuin itsekin heräisi eloon. Aurinko antaa elämän. Auringon merkitys on ollut erityisen suuri varhaisissa maanviljelykulttuureissa, ja aurinkoa on pidetty jumaluutena. Varsinkin näin pohjoisessa vuoden kierto on hyvin merkittävä osa elämää, mielestäni vieläkin. Korujeni symboleista suosikkejani ovat juuri auringon symbolit: aurinkopyörä, häränsilmäkuvio, myös spiraali joissain yhteyksissä, ja aurinkoa tarkoittava riimu,sowilō.

Aurinko on pilvien kilpi
ja hohtava säde
ja jään tuho
.

(vanha islantilainen riimuruno)

lehto - grove
Lehto toukokuussa

Tuntuu, että löysin korujenteossa asian, jossa pystyin yhdistämään minulle tärkeät asiat: historian, luomisen ja luonnonkin. Tuo tunne on vain voimistunut ajan myötä. Vaikka nämä asiat merkitsevät paljon, niin kaikkein tärkeimmät ovat tietenkin läheiset ihmiset ja eläimet. Perheeseeni kuuluu kolme ihanaa tyttöä ja aviomies. Meillä on myös kissa, joka on aina valmis auttamaan minua helmien ja lankojen kanssa.

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna