Kivikauden ihmiskuvat
Kivikautisia ihmiskuvia Suomessa ovat kalliomaalausten kuvat, kasvojen muotoiset meripihkariipukset, savesta tehdyt ihmishahmot eli savi-idolit sekä muutama yksittäinen ihmistä esittävä veistos tai esine.
Kivikauteen ajoittuvien ihmis- ja eläinkuvien katsotaan yleensä liittyvän jollain tavalla uskomuksiin.
Suomalainen muinaisuskonto
Tiedot suomalaisten muinaisuskonnoista perustuvat enimmäkseen lähiseutujen luonnonkansojen tutkimiseen sekä perimätietoon. Arkeologinen aineisto kuten kalliomaalaukset, veistokset ja hautaukset ovat myös osa tutkimusmateriaalia.
Näiden perusteella suomalaisen muinaisuskonnon uskotaan olleen animistinen. Animismissa kaikella on sielu tai henki: ihmisillä, eläimillä ja kasveilla, sekä myös elottomilla asioilla kuten kivillä ja kallioilla. Erityisesti erikoisen näköisiä muodostelmia kuten ihmisen näköisiä kallioita varmastikin palvottiin.
Luonnonkansojen parissa sieluja ihmisellä uskottiin olevan kolme:
1. ruumiinsielu joka ylläpiti elämää ruumiissa
2. vapaasielu johon liittyi persoonallisuus ja tietoisuus; tämä saattoi poistua ruumiista esimerkiksi unen aikana
3. haltijasielu joka ylläpiti hyvinvointia
Vainajalassa kaikki oli muuten kuten elävien maailmassa, mutta päinvastoin: kaikki oli ylösalaisin, oikea oli vasen ja kaikki mikä oli rikki elävien puolella oli ehjää vainajalassa.
Ihmiskuvat kivikautisissa kalliomaalauksissa
Kalliomaalaukset on tehty pystysuoriin kallionseinämiin, vaikeakulkuisiin paikkoihin vesistöjen ja vesistöreittien äärelle. Kuva-aiheet on maalattu kallioon punamullalla (savimaata jossa on rautaoksidia). Maalauksia tehtiin suurinpiirtein ajalla 5000-1500 eaa.
Kalliomaalausten yleisimpiä aiheita ovat hirvet ja ihmiset, mutta myös muita eläimiä on kuvattu usein. Ihmisiin liittyvät kuvat ovat yksinkertaisia tikku-ukkoja ja kämmenenjälkiä. Lisäksi on kuvattu veneitä, joissa mahdollisesti istuu ihmisiä.
Ihmishahmoilla saattaa olla sarvet päässä tai jousi kädessä. Joillain hahmoilla on rinnat, joten nämä on tulkittu naishahmoiksi tai naiseksi pukeutuneiksi miessamaaneiksi. Osa ihmiskuvista esiintyy pareina ja osa on ylösalaisin.
Meripihkapäät
Meripihkasta tehtyjä ihmisen päätä esittäviä riipuksia on löydetty muutama. Näistä kolme on löytynyt vedestä Astuvansalmen kalliomaalauksen edustalta. Näiden riipusten oletetaan esittävän jotain jumaluutta.
Reikä on kasvojen alaosassa, joten riipuksia pidettiin ehkä ylösalaisin kaulassa, jotta kasvot olisivat katsojaan päin sitä kädessä pidettäessä. Tai sitten nämä edustivat esivanhempia, jotka asuivat vainajalassa ja siten olivat ylösalaisin.
Savi-idolit
Ihmisiä ja eläimiä esittäviä savihahmoja, nk. savi-idoleita, on löydetty neoliittisen kivikauden kampakeraamisilta ja kuoppakeraamisilta asuinpaikoilta. Hahmot on jaettu kolmeen eri tyyppiin:
1.Varhaiskampakeramiikan Paimion tyyppi, jonka ihmishahmoissa on piirtokoristelua ja reikiä kiinnityksiä varten sekä jälkiä punamullasta. Nämä idolit ovat aina rikkinäisiä.
2. Myöhemmän tyypillisen kampakeramiikan savi-idolit voivat olla myös eläimiä. Niissä on esitetty vain pää ja alaruumis on toukkamainen.
Yksittäisiä ihmiskuvia
Pohjankurun puujumalainen
Nk. Pohjankurun puujumalainen on Suomen ainoa säilynyt puinen esihistoriallinen ihmiskuva. Se löytyi Pohjankurun aseman läheltä nykyisestä Raaseporista jo 1800-luvulla.
Ihmisen kasvot on veistetty pyöreään männyn runkoon. Uskotaan, että kasvot ovat aikoinaan olleet osa paalua, jollaisille on vastineitä Uralin seuduilla. Veistos on ajoitettu kampakeraamiselle kivikaudelle.
Kiuruveden Ukko
Kivikauden loppupuolelle ajoittuva ihmiskasvoinen kivikirves on löytynyt Pohjois-Savosta Kiuruvedeltä. Kirves on tehty huolellisesti, mutta kasvot ovat viitteelliset ja tyylitellyt. Nähtävästi kirvestä ei ole edes tarkoitettu käytettäväksi, vaan se on ollut uhrilahja, joka on uhrattu vesistöön.
Ihmiskuvien kuvastamat uskomukset
Kivikautiset ihmiskuvat ovat aina hyvin tyyliteltyjä ja persoonalliset kasvonpiirteet puuttuvat niistä. Näiden ihmiskuvien oletetaan liittyvän uskomuksiin. Ne esittävät siis jumalia, vainajia tai samaaneja.
Kalliomaalaukset
Kalliomaalausten ihmishahmojen uskotaan yleisesti esittävän samaaneja tai henkiolentoja. Samanistisen tulkinnan mukaan ihmishahmot ovat samaaneja ja ainakin osa eläinhahmoista, kuten käärme, linnut ja kalat, näiden apueläimiä. Samaanit saattoivat matkustaa aliseen eli tuonpuoleiseen näiden eläinten hahmoissa. Koska hirvet olivat saaliseläimiä, kalliomaalaukset liittynevät myös pyyntirituaaliin.
Mikäli hahmot esittäisivät henkiolentoja, sarvipäinen hahmo voisi olla vaikkapa metsän ja metsästyksen jumala Tapio. Tämä sopisi kalliomaalausten metsästysteemaan hirvineen. Hahmo, jolla on rinnat ja jousi kädessä, voisi olla vaikkapa Mielikki, metsän emäntä. Joskus tätä hahmoa kutsutaan Tellervoksi, joka on Tapion ja Mielikin tytär.
Risto Pulkkinen (Suomalainen muinaisusko) on esittänyt, että pareina kuvatut hahmot voivat esittää ihmistä ja ihmisestä erkaantunutta sielua, haltijasielua, joka saattoi olla erillään ihmisestä. Joskus kalliomaalauksissa on kuvattu myös ylösalaisin olevia ihmisiä, jotka saattaisivat olla vainajasieluja. Tai ne voivat esittää samaaneja, jotka ovat vierailulla vainajien puolella. Vainajalassa kun kaikki oli päinvastoin ja takaperin verrattuna elävien maailmaan.
Savi-idolit
Idolien on arveltu esittävät esivanhempia, vainajia, jumaluuksia tai olevan leluja. Ahvenanmaan selvästi ihmisiä esittävät idolit on koristeltu viiva- ja pistekoristelulla, joka voi kuvata vaatetusta, vartalomaalausta tai tatuointia. Joillekin idoleille on merkitty rinnat. Milton G. Nunez on huomannut hahmoon tehtyjen kuvioiden yhteyden Siperian samaanien asuihin. Kasvot ovat kiekkomaiset, minkä on arveltu esittävät ehkä savista kuolinnaamiota. Yhtä hyvin se kai voisi esittää myös samaanin naamiota.
Ahvenanmaan Jettbölen asuinpaikalta on löydetty merkkejä ruumiiden silpomisesta. Ihmisjäänteitä on käsitelty kuten eläinten luita. Luissa on viiltojälkiä, jotka saattavat liittyä kuolemarituaaliin, eivätkä välttämättä tarkoita ihmissyöntiä. Tämä on innoittanut tulkintaan, että aina rikkinäisinä löydetyt idolit esittäisivät paloiteltuja ruumiita. Rikkomisella on varmasti ollut jonkinlainen rituaalinen merkitys. Ehkä se liittyy muinaiseen uskomukseen siitä, että elävien maailmassa rikki oleva on vainajalassa ehjää.
Muut ihmiskuvat
Osa ihmiskuvista on ollut vesistöön heittettyjä uhrilahjoja jumalille. Tällaisia ovat varmastikin Kiuruveden ihmispäinen kirves sekä Astuvansalmen kalliomaalauksen edustalta vedestä löytyneet meripihkariipukset.
Kirveillä ja vasaroilla on selvästi ollut jokin mytologinen merkitys muinaisuskonnoissa ympäri Euroopan. Esimerkiksi hienoja nuorakeraamisen kulttuurin reikäkirveitä on annettu uhreina jollekin jumalalle. Nuorakeraaminen kulttuuri vallitsi samoihin aikoihin etelämpänä. Ukkosen jumalat, kuten Suomessa palvottu Ukko ja skandinaavinen Thor ovat jumalia, joiden symboleita vasarat ja kirveet ovat.
Nykyihmisen on vaikea kuvitella millaisia kivikautisen ihmisen maailmankuva ja elämä olivat. Varmaankin elämä oli jatkuvaa vuoropuhelua luonnon henkien kanssa rituaalien avulla. Henget olivat läsnä kaikkialla ja osa arkielämää. Ehkäpä näistä ajoista juontuu nykyihmisenkin taipumus nähdä kasvoja eri paikoissa ja esineissä.
Vastaa