[:fi]Riimukirjoitukset[:en]Runic inscriptions[:]

[:fi]Päätin vihdoinkin tarttua itseäni niskasta ja kirjoittaa riimuteksteistä, koska niitä on tullut käytettyä aika paljon koruissa. Syvennyttyäni aiheeseen, huomasin, että on aivan kauhean paljon riimuihin ja riimukirjoituksiin liittyvää asiaa, josta voisi kirjoittaa. Jotta tästä tekstistä ei tulisi järkyttävän pitkä, on tämä vain johdanto riimukirjoitusten pariin. Koska kaikki eivät välttämättä ole aivan sinuja koko riimujen kanssa, aloitan lyhyesti siitä, mitä riimut ovat. Sen jälkeen käyn yleisesti läpi, minkä ikäisiä riimukirjoitukset ovat, mistä niitä on löydetty ja minkälaisiin esineisiin niitä on tehty, sekä minkä tyyppisiä tekstejä riimuilla on kirjoitettu. Toivottavasti myöhemmin on aikaa kirjoittaa yksityiskohtaisemmin tietyistä kirjoituksista toisessa postauksessa.

Riimutekstejä on kirjoitettu esineisiin tarkoituksena saada aikaan jotain: riimutekstin on ollut tarkoitus tuottaa jotain, esim. rakkautta, suojelua, hyvää onnea tai terveyttä omistajalleen tai esineen saajalle.[:]

[:en]I finally decided to get a grip on myself and write about runic inscriptions because I so often use them in my jewellery. Once I got down to it, I realised that there was a huge amount of stuff I could write about. So, not to make this text too long it is going to be only an introduction to runic inscriptions. Since all may not be familiar with runes I'm going to start with what the runes are. After that, I'll write about how old the rune inscriptions are, where and on what kind of objects they have been found and also what are the types of the texts written. I hope I will have time to write about some specific inscriptions later on some other blog post.

Runic inscriptions have been made to achieve or generate something like love, protection, good luck or health to the owner or the receiver of the object.[:]

[:fi]Mitä riimut ovat?

Riimut ovat muinaisgermaaninen kirjoitusjärjestelmä, joka syntyi ensimmäisten vuosisatojen aikoihin ajanlaskun alun jälkeen. Riimukirjoitus kehittyi roomalaisen rautakauden aikana, jolloin roomalaiset olivat levittäytyneet pitkälle pohjoiseen ja hallitsivat laajoja alueita Euroopassa. Ei ole varmuutta siitä miten riimut ovat kehittyneet. Yleisesti ollaan kuitenkin sitä mieltä, että niiden esikuvana ovat olleet joko latinalaiset tai kreikkalaiset/etruskilaiset aakkoset. Riimukirjoitus omaksuttiin ensin eliitin pariin ja sotilaspiireihin. Germaanisotilaat ovat saattaneet omaksua kirjoituksen roomalaisilta sotilailta. Varhaisessa vaiheessa kirjoitustaito on ollut hyvin harvojen hallussa. Kansainvaellusajalla germaanisen väestön siirtymiset ja arvoesineiden vaihtaminen eliitin parissa, mikä oli silloin tapana, levittivät riimujen tuntemusta uusille alueille.

Riimuaakkoset, joita kutsutaan myös nimellä Futhark aakkosten ensimmäisten kirjainten mukaan, oli käytössä ajanlaskun alkupuolelta 1500-luvulle (jossain pitempäänkin). Tuona aikana kirjaimisto ehti kehittyä ajan myötä ja eri alueilla hieman erilaiseksi.

Vanhempi futhark (linkki engl.) oli käytössä 2.vuosisadalta 700-luvulle asti ja nuorempi (linkki engl.)varsinkin viikinkiajan Skandinaviassa 800-luvulta lähtien. Alankomaissa ja Britanniassa oli käytössä anglo-friisiläinen merkistö, joka Brittein saarilla kehittyi anglo-saksilaiseksi merkistöksi. Nuoremman Futharkin jälkeen 1100-luvulta lähtien käytettiin aakkosten keskiaikaista versiota.

Riimuilla oli nimet ja symboliset merkitykset, jotka on kuitenkin dokumentoitu vasta vuosisatoja riimujen käytön aloittamisen jälkeen. Vanhin riimujen nimet sisältävä teos on Codex Leidensis 900-luvulta. Riimujen nimet ovat säilyneet runojen muodossa. Nämä myöhään kirjatut tiedot ovat kuitenkin todennäköisesti peräisin paljon aikasemmalta ajalta.[:]

[:en]Runes – what are they?

Runes are an old germanic writing system that developed during the first centuries CE. Runic writing evolved during the Roman Iron Age, the time when the Romans had been proceeded far North and were reigning the most of Europe. It isn't certain how the runes developed. Generally, it is thought that they originate from the Latin or Greek/Etruscan alphabets. Runic writing was first adopted by the elite and military societies. It might have been German soldiers that first learned about the runes from Roman soldiers. At the early phase, there have been very few with the skill to write. In the Migration period, movements of Germanic peoples and exchange of prestige items among the elite, that was a habit then, spread the knowledge about the runes.

Runic alphabet, that is also called Futhark according to the first letters of the alphabet, was in use from the first centuries CE until the 16^th century (somewhere even longer). During that long period, the alphabet developed and diverged in time and in different places.

The Elder Futhark was in use from the 2nd century until the 8^th century and the Younger Futhark especially in Viking Age Scandinavia from the 8^th century on. In the Netherlands and Britain, an Anglo-Frisian alphabet was used. In Britain, it developed into Anglo-Saxon Futhark. From the 12^th century onwards the Medieval version of the alphabet was in use.

The runes had their own names and symbolic meanings, that have been documented long after they were invented. The oldest manuscript containing the names of the runes is from the tenth century. The names of the runes have been preserved in the form of poems. This information although written down late probably go back to earlier times.[:]

[:fi]Mistä päin Eurooppaa riimutekstejä on löydetty?

Vanhimmat riimutekstit ovat löytyneet pääosin Euroopan pohjoisemmilta alueilta: Skandinaviasta, Tanskasta, Pohjois-Saksasta, Puolasta, Romaniasta ja Venäjältä. Vanhin varmasti ajoitettu riimukirjoitus on teksti ”Harja” Tanskasta Vimosesta. Teksti oli kirjoitettu kampaan ja on ehkä kamman omistajan nimi. Kampa on ajoitettu 100-luvulle.

Riimut kulkeutuiva sinne minne germaaniheimot ja viikingitkin kulkivat.[:]

[:en]In which parts of Europe runic inscriptions have been found?

The oldest inscriptions are mainly from the Northern parts of Europe: Scandinavia, Denmark, North Germany, Poland, Romania and Russia. The oldest inscription with certain dating is a text ”Harja” from Vimose, Denmark. The writing was made on a comb and it might have been the name of the owner. The comb is from the 2^nd century.

Runes were carried wherever German tribes and Vikings travelled.[:]

 

[:fi]Vähän myöhemmin, 400-luvulta alkaen, riimuja alettiin käyttää Brittein saarilla ja Alankomaissa. Islantiin ja Grönlantiin riimut kulkivat viikinkien mukana. Muutama riimukirjoitus on löytynyt myös Suomesta. Suomesta löytyneet tekstit ovat aikaisintaan viikinkiajan lopulta (1000-luvulta).[:] [:en]A little later, in the beginning of the 5^th century the runes were introduced to British Islands and the Netherland. To Iceland and Greenland runes were taken by the Vikings. A few runic texts have been found in Finland, too. The texts found in Finland are dated to the latter half of the Viking Age at earliest (11th century).[:] [:fi]Suurin osa riimukirjoituksista on Skandinavian alueelta, sisältäen riimukivet. Ruotsista on löytynyt noin 6500 tekstiä (joista suurin osa on riimukivistä), Norjasta noin 1500 (n. 670 teksteistä on myöhäisiä Bergenin Bryggenin satamalöytöjä) ja Tanskasta yli 800. Britanniasta riimukirjoituksia on noin 200. Loput löydöt ovat peräisin pääasiassa Manner-Euroopan pohjoisosista.

Riimuilla oli nimet ja symboliset merkitykset, jotka on kuitenkin dokumentoitu vasta vuosisatoja riimujen käytön aloittamisen jälkeen.[:]

[:en]The majority of runic inscriptions is from Scandinavia, including runestones. There are about 6500 inscriptions from Sweden (most of them are runestones), about 1500 from Norway (about 670 of which are late inscriptions from Bryggen in Bergen) and over 800 from Denmark. 200 inscriptions have been found in Britain and the rest of the finds is mainly from Northern parts of Continental Europe.

Runes had their own names and symbolic meanings, that have been documented long after they were invented.[:]

[:fi]Millaisiin esineisiin riimukirjoituksia on tehty?

Suurin osa varhaisista riimutekstiesineistä on metallia, mutta osa on puuta tai luuta. Suuri ryhmä ovat brakteaatit. Brakteaateiksi kutsutaan pyöreitä, metallisia riipuksia jotka jäljittelevät rahoja mutta joissa kuvio on vain toisella puolella. Näitä valmistettiin varsinkin Tanskassa 400-500-luvuilla kullasta. Usein nämä ovat löytyneet kätköistä, jotka voivat olla uhrauksia, tai haudoista.[:]

[:en]On what kinds of objects the runic inscriptions were made?

The most of the early objects with the inscriptions are made of metal, but some of them are of wood or bone. A remarkable group of objects is bracteates. Bracteates are round metal plates that imitate coins but have the image only on one side. These were made particularly in Denmark in the 5^th and 6^th centuries out of gold. Often they are hoard finds that can be offerings, or grave finds.[:]

[:fi]Riimukirjoituksia on tehty brakteaattien lisäksi usein myös solkiin. Muita esineitä ovat vyönosat, sormukset, kolikot, laatikot tai astiat, uurnat, puun- ja luun palat ja värttinänpyörät. Aseita, joihin tekstejä on kaiverrettu ovat taisteluveitset, keihäänkärjet ja miekat. Suuri osa riimukirjoituksista on kirjoitettu isoihin riimukiviin, jotka ovat yleensä myöhemmältä kaudelta.[:] [:en]In addition to bracteates, inscriptions were often made on brooches. Other objects are parts of belts, rings, coins, containers or boxes, urns, pieces of wood or bone and spindle whorls. Weapons inscribed can be battle knives, spearheads and swords. The large part of the inscriptions can be found on big runestones that are usually from the later phase.[:]

[:fi]Millaisia kirjoituksia esineisiin on tehty?

Riimutekstien tulkinta tuntuu olevan melkoisen hankalaa. Riimuja on voitu kirjoittaa oikealta vasemmalle, vasemmalta oikealle, ylhäältä alas tai alhaalta ylös. Osa kirjaimista on voinut olla takaperin tai ylösalaisin. Lisäksi esineet ovat monesti kuluneita ja riimuista on vaikea saada selvää. Tekstit on kirjoitettu muinaisilla kielillä ja niiden kirjoittajat eivät välttämättä ole osanneet edes kunnolla kirjoittaa. Näistä syistä riimutekstien merkitykset ovat usein hyvin tulkinnanvaraisia ja eri runologit ovat voineet tulkita tekstit eri tavoin.[:]

[:en]What kinds of inscriptions were made on the objects?

It seems that interpreting the runic inscriptions can be quite difficult. The texts may have been written from right to left, from left to right, top-down or bottom-up. Some of the letters may be backwards or upside down. Also, the objects are often very worn and runes are difficult to read for that reason. The texts are written in ancient languages and people who wrote them may not have known how to write properly. For these reasons, the meanings of the inscriptions are often very ambiguous and there are different interpretations by different runologists.[:]

[:fi]Pienet esineet (muut kuin riimukivet)

Esineissä olevat riimutekstit ovat usein henkilöiden nimiä: tekstejä joissa ilmoitetaan esineen tekijä, omistaja tai antaja ja/tai saaja. Vaikka tekijän kertominen voi olla arkinenkin asia, on nimien kirjoittaminen saattanut merkitä enemmänkin ja olla jonkilainen rituaali.[:]

[:en]Small objects (other than runestones)

Texts written on objects are often names: names of the maker of the object, owner or giver/receiver. Even though, telling who made the object can be a commonplace act, it is possible that writing the names may have meant more and may have had a ritual meaning.[:]

 

[:fi]Toinen ryhmä on selvemmin rituaalitarkoituksessa kirjoitetut tekstit, jotka saattavat sisältää jumalten nimiä. Jotkut näistä esineistä ovat löytyneet kätköistä, esimerkiksi soista, jolloin ne ovat todennäköisesti olleet osa rituaalia.[:] [:en]Another group is inscriptions written more clearly in a ritual meaning. They may contain names of gods. Sometimes, these have been found in the contexts of hoards, for example in bogs when they probably have played a role in a ritual act.[:]

 

[:fi]Joskus esineeseen on vain lueteltu riimuaakkosia. Tällä on myös voinut olla maaginen merkitys.[:] [:en]Sometimes, there is only a row of rune alphabets. Also this may have had a ritual meaning.[:]

[:fi]Lisäksi riimutekstejä on kirjoitettu esineisiin tarkoituksena saada aikaan jotain: riimutekstin on ollut tarkoitus tuottaa jotain, esim. rakkautta, suojelua, hyvää onnea tai terveyttä omistajalleen tai esineen saajalle.[:] [:en]In addition, runic inscriptions have been made to achieve or generate something like love, protection, good luck or health to the owner or the receiver of the object.[:]

[:fi]Jotkut myöhemmistä riimukirjoituksista ovat kristillisiä ja joskus kirjoitettu latinan kielellä, esimerkiksi Norjan Bergenistä löytynyt riimutikku 1200-luvulta, jossa on teksti "Omnia vincit amor, et nos cedamus amori", Rakkaus voittaa kaiken, antautukaamme siis rakkaudelle. [:] [:en]Some of the later inscriptions are Christian and sometimes written in Latin, for example a 13th century runic stick from Bergen, Norway has an inscription: "Omnia vincit amor, et nos cedamus amori", Love conquers all; let us too yield to love.[:] [:fi]Myöhäisemmät tekstit, kun kirjoitustaito oli yleistynyt, saattavat olla arkisia viestejä, kuten monet Norjan Bergenistä löytyneet tekstit, jotka ajoittuvat 1300-luvulle. Näiden joukossa on romanttisiakin viestejä. Bergenistä on löytynyt esimerkiksi riimutikku, jossa on viesti: "Gyda käskee sinun tulla kotiin".[:] [:en]Later texts when the penmanship was more common can be everyday messages like many of the inscriptions found in Bergen, Norway, that are dated to the 14^th century. They include also romantic notes. There is, for example, a runic stick from Bergen that says: "Gyda tells you to go home".[:]

[:fi]Riimukivet

Riimukiviä pystytettiin 300-luvulta 1100-luvulle asti. Niistä suurin osa on viikinkiajan Skandinaviasta. Vanhimmat niistä ovat hautakiviä Ruotsista ja Norjasta. Nämä vanhimmat kivet saattavat olla hautakummun sisällä tai muuten haudan yhteydessä ja niissä on lyhyempi teksti kuin myöhemmissä kivissä. Tällä tekstillä on saattanut olla rituaalinen tai maaginen merkitys. Esimerkiksi Norjasta on kivi, jossa on teksti Alu, joka on tulkittu rituaalisanaksi. Tapa pystyttää kiviä hautojen yhteyteen on vanha ja peräisin jo ajalta ennen riimujen käyttöä.[:]

[:en]Runestones

Runestones were erected from the 4^th century to the 12^th century. Most of them are from the Viking Age Scandinavia. The oldest of them are gravestones from Sweden and Norway. These oldest stones can be inside of the grave mound or next to it, and the writings on them are briefer than on the later stones. The text may have had a ritual meaning. For example, there is a stone from Norway with the text Alu, that have been interpreted to be a ritual word. The habit of erecting stones on graves is old and originates from the time before the runes.[:]

 

[:fi]Islantilainen Yngliga-saaga 1200-luvulta kertoo tavasta, että:

Merkittäville miehille pitäisi rakentaa kumpu heidän muistokseen, ja kaikille muille sotureille jotka ovat miehuutensa osoittaneet pystyttää kivi, tapa joka jatkui pitkään vielä Odinin ajan jälkeen.

Suurin osa myöhemmistä riimukivistä on Ruotsista. Yleensä ne ovat muistomerkkejä kuolleille tai kertomuksia jonkun saavutuksista. Suurin osa kivistä on pystytetty kotimaassa kuolleiden kunniaksi ja vain pieni osa niille, jotka eivät palanneet retkiltään.[:] [:en]The Icelandic Yngliga saga tells about the habit that

For men of consequence a mound should be raised to their memory, and for all other warriors who had been distinguished for manhood a standing stone, a custom that remained long after Odin's time.

The most of the later runestones are from Sweden. Usually, they are memorials for the death or stories about the achievements of someone. The majority of the stones were erected for the men who died in their homeland and a smaller proportion for those who never returned from their trips.[:]

 

[:fi]Kivien teksteissä kerrotaan usein, kenen kunniaksi kivi on pystytetty ja mitä tämä henkilö on elämänsä aikana saavuttanut tai tehnyt. Sen lisäksi kerrotaan, kuka tai ketkä kiven pystyttivät. Suurin osa kivien pystyttäjistä on miehiä, mutta myös naiset ovat pystyttäneet niitä. Naiset ovat myös saaneet itselleen omistettuja kiviä.[:] [:en]The inscriptions of the stones tell for whom the stone was erected and what this person did or achieved during his life. In addition, the persons who erected the stone are mentioned. Most of the persons who raised the stones are men but there are also stones that were erected by women. And also women have had stones dedicated to them.[:]

[:fi]Lopuksi

Riimuja on käytetty kirjoitukseen hyvin pitkän ajanjakson ajan ja laajalla alueella. Aakkostyypit ehtivät muuttua ajan myötä ja eri alueilla. Riimut kulkeutuiva sinne minne germaaniheimot ja viikingitkin kulkivat. Suurin osa kirjoituksista on löydetty Pohjois-Euroopasta, näiden heimojen asuinsijoilta.

Varhaisimmat kirjoitukset olivat lyhyitä ja vaikeasti tulkittavia raapustuksia, joilla usein oli taianomainen merkitys. Kirjoitustaito oli vain harvojen hallussa ja siten se käsitettiin varmasti ihmeelliseksi asiaksi. Myöhemmin kun kirjoitustaito yleistyi, tekstienkin luonne muuttui jokapäiväisemmäksi.

Esineet joihin riimuja kirjoitettiin vaihtelevat arkisista käyttöesineistä hienoihin rituaaliesineisiin. Varsinkin vanhempien esineiden joukossa on uhrilöytöjä, jotka usein ovat brakteaatteja tai aseita. Riimukivet ovat suuri ryhmä myöhempien tekstien joukossa.

Aurinko on maailman valo;

kumarran sen pyhyydelle

Norjalainen riimuruno riimusta sōwilō, aurinko[:]

[:en]Closing words

Runes have been used for writing for a very long period and they were widespread. The types of alphabets changed and developed in time and different places. Runes were carried wherever German tribes and Vikings travelled. The most of the inscriptions are from Northern Europe, the same area where these tribes originated.

The earliest inscriptions were short scribbles and difficult to interpret, and they often had a ritual meaning. Penmanship was reserved only for few and that's why writing was probably considered something wondrous. Later, when literacy became more common, also the nature of the texts turned into more everyday nature.

The objects inscribed vary from everyday items to elegant ritual objects. Particularly among the oldest objects, there are hoard finds that often are bracteates or weapons. Runestones are a large group among the younger inscriptions.

Sun is the light of the world;

I bow to the divine decree

Norwegian rune poem about the rune sōwilō, the sun

 

Sources:[:] [:fi]Lähteitä:[:]

Texts and Contexts of the Oldest Runic Inscriptions, Tineke Looijenga, 2003

Runic Amulets and Magic Objects, Mindy MacLeod and Bernard Mees, 2006

Riimut, Heikki Oja, 2015