Kantapään kautta opittua koruhartsista

No niin, mömmöistä lisää. Eli koruhartsista on oikeasti kyse. Tapanani on lukea ohjeita aina sitä mukaan, kun teen, vaikka kannattaisi lukea ne ensin kokonaan ja sitten vasta aloittaa. Tämä postaus on tarkoitettu ainakin itselleni muistilistaksi, siitä mitä ei kannata tehdä tököttien kanssa. Ehkäpä tästä on apua muillekin. Varmaan näitä mokia tulee vielä lisääkin, mutta tässä nyt muutama aluksi.

Ensimmäinen moka, josta olisi selvinnyt lukemalla ohjeen kunnolla loppuun asti: Käytin tavallista paperia ilman mitään suojausta ja tuloksena oli kirjava nautaeläin. Kannattaa käyttää valokuvapaperia, ja varmuuden vuoksi suojasin senkin vielä liimalla seuraavissa yrityksissä.

Toinen moka: Kannattaa kuivattaa suojaisassa paikassa, eikä missään pyykkäyspaikassa. Pinta on täynnä pölyhiukkasia (taisi olla pyykinpesupäiväkin siinä…). Kaappi on hyvä kuivauspaikka.

Kolmas moka: Kuva kelluu. Kannattaa kiinnittää se pohjaan liimalla.

Neljäs moka: hartsi valuu reunojen päälle. Tämän selvittäminen on vielä vähän kesken, mutta nähtävästi kannattaa laittaa sitä hartsia varovaisemmin tai tehdä syvempiä alustoja.

Sitten muutama vihdoinkin onnistunut riipus valmispohjissa. Hevonen ja härkä ovat luolamaalauksia Ranskan Lascaux -luolasta. Linkistä pääsee hauskalle virtuaalimatkalle luolaan. Oikeanpuoleinen hirvi on suomalainen kalliomaalaus. Nuo suomalaiset tikkumaiset kalliomaalaukset eivät kyllä välttämättä toimi kovin hyvin, ainakaan valokuvina, näissä riipuksissa.

Delfiinit Kreetan Knossoksen palatsista, seinämaalaus (noin 1500 eaa.). Hopeakehyksessä on naishahmo, seinämaalaus Primavera Stabiaesta, Italiasta (100-luvulta jaa.). Tässäkin meni valitettavasti tausta ihan pieleen, vaikka hartsin sainkin kunnolla paikalleen. Pienissä on samat etruskitanssijat kuin edellisessä postauksessa.
Onnistumisprosentti on toistaiseksi ollut melkoisen surkea, mutta ehkä tämä tästä vielä. Ihme on, ettei kuplien kanssa ollut ongelmia. Olen jostain blogista lukenut, että niitä saattaa jäädä mömmöön. Huomasin kyllä, että seos kannattaa käyttää saman tien sekoittamisesta, muuten kuplista voi olla vaikea päästä eroon.

15 Responses

  1. Johanna
    | Vastaa

    Tosi hienoja. Ihastuin kovasti tuohon, missä on delfiinit!

  2. MAXIN HOPEAT
    | Vastaa

    Kreikan mytologia ym kiehtoo, hienoja riipuksia. Nämä postauksen ensimmäisetkin olisivat menneet ihan täydestä kuin vanha raha 🙂

  3. Niina
    | Vastaa

    Mielettömän ihania kaikki. Minusta tuo primavera on upea, en näe siinä mitää pieleen mennyttä… kauneus on katsojan silmissä. Nämä sinun tekstit ovat aina niin mielenkiintoista luettavaa.

  4. Piia
    | Vastaa

    Kaikki ihan mielettömän hienoja! Eniten tykkään noista missä on luolamaalaukset! 🙂

  5. Nafisan
    | Vastaa

    Kylläpä on taas arkeologin silmää hiveleviä riipuksia! Ihania! ♥

  6. Amalia
    | Vastaa

    Kauniita riipuksia ja mukava oppi"tunti" siinä samalla.

  7. Akvamarin
    | Vastaa

    Ab fab! Aivan mahtavia riipunnaisia! En huomaa niissä mitään epäonnistumisia, sillä tosi hienoja ovat kaikki! En saa silmiä irti näytöstä.

  8. Mags
    | Vastaa

    Komeita kaikki! Tuo neljäs riipus laittoi sydämen pomppimaan, hmm… 😉

  9. sole
    | Vastaa

    Kiitoksia kommenteista!

    Johanna, tuo delfiiniriipus onkin varmaan parhaiten onnistunut noista.

    Maxin hopeat ja Akvamarin, anoppikin kyllä sanoi ettei niissä huomaa mitään, kirjava nautakin menee täydestä, kun ei tiedä miltä alkuperäinen näyttää 🙂 Riittää kyllä kun itse tietää…

    Nina, Primaverassa mokat on takana, ei näy tuossa kuvassa, mutta kyllä niitä todella on. Kuva on kyllä mielestäni hyvin kaunis väreineen kaikkineen, varmaan käytän sitä uudestaankin.

    Piia, minusta tuo pullea poni on myös ihanan söpö. Varmaan joku saaliseläinparka.

    Amalia, toivottavasti tästä on jotain iloa, jos otat ne omat tökötit käyttöön joskus. Vaikka kyllä nämä välttää myös lukemalla ohjeet kunnolla :).

    Nafisan, kiitokset "kollegalle" 😉 Kerropa muuten jos tulee faktamokia, ei ole enää kovin hyvin muistissa nämä.

  10. sole
    | Vastaa

    Taas mulla kesti niin kauan kommentointi…
    Kiitos Mags, itsekin tykkään tuosta kuvasta. Ehkä tiedätkin sen. Se on Pompeijista, oppinut nainen.

  11. Ai kuinka hienoja, kaikki. Kirjava nautaeläinkin näyttää mielestäni hienolta. Mielenkiintoista, tekniikka on minulle uusi, olen kyllä lukenut siitä. Oletko tehnyt korupohjat itse? Miten? Kiva kun laitoit ohjeita tänne blogiin "mokistasi". Minun silmääni mokasi eivät olleet suuria, mutta hyviä vinkkejä annoit.

  12. sole
    | Vastaa

    Kiitos, Valokki. Siistemmän näköiset on valmispohjia ja nuo röpelöiset tai kuvioidut on omia. Omat on tehty ihan vain yhdistämällä tiivisterenkaita tai lankaa metallipohjaan. Tuo on muuten ihan kiva tekniikka mutta ikävän tahmaista touhua.

  13. inkku
    | Vastaa

    Tykkään huisisti myös noista 'virheellisistäkin'! Ihania, rustiikkisia riipuksia, niin sinun tyylisiäsi!

  14. PaulaL
    | Vastaa

    Hienon näköisiä "mokia"!

  15. sole
    | Vastaa

    Kiitos inkku ja Paula! Noissa kuvissa ei taida ne kämmit näkyä ihan niin kuin luonnossa 🙂

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *